maanantai 16. heinäkuuta 2018

Konttikirppistelyä


Hyrylän torilla on ilahduttavan useasti konttikirppis- tapahtumia. Siellä myyntipaikat ovat ilmaisia ja erilaista tavaraa löytyy jokaisen kontin kohdalla. Tämänkertaisen konttikirppis pidettiin erittäin aurinkoisessa ja lämpöisessä ilmassa sunnuntaina.


Myyjiä oli paikalla mukavasti vaikka enemmänkin olisi paikanpäälle mahtunut. Mekin ollaan kerran oltu konttikirppistelemässä. Se oli Vantaalla mutta silloin puitteet eivät olleet näin hyvät. Sillä kerralla satoi vettä, oli kylmä eikä ostajia ollut liikkeellä joukoittain. Mutta kiva kokemus.


Uskomatonta mutta totta on se, että vasta tänään ostin kesän esimmäisen jäätelökioski jäätelön! Mmmm, ihanan herkullinen ja raikas päärynäpallo. Pakko sanoa, että vetävät kyllä hyvää hintaa. Mie pulitin 3€:a pienestä pallosta... Voi olla, että se olen vain minä joka ajattelee tuon olevan kallista mutta sitä mieltä mie oon. Ehkä tästä eteenpäin ostan jäätelöni edelleen meidän lähikaupasta.


Mie oon pitkään ajatellut (ja myös halunnut) Tarusormusten herrasta- trilogian dvd:t ja nyt konttikirppikseltä ne löysin! Ihana Ihmemutsi oli paikanpäällä myyjänä, ja ostin nämä häneltä hintaan 1€ / kpl. Aivan mahtavaa! Pieni fun fact tähän väliin: Elokuvat ovat blue ray- versioita, joten mikä olisikaan parempi syy suunnata kauppaan ja ostaa blue ray soitin, jotta voin nämä katsoa :D. Mitä mieltä te olette Taru sormusten herrasta- trilogiasta? Itse rakastan sarjaa ihan samallalailla kuin Hobitti- trilogiaa. K:ta kiinnostaa saman verran kuin kilo p**kaa. Mutta hey, ei kaikki tykkää kaikesta. Toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä.

Oletteko te käyneet konttikirppiksellä myyjän tai ostajan roolissa? Jos olette, mitä tykkäsitte?



sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Perinne jatkuu!


Tämä on se ainut tapahtuma, jota K (ja kyllä miekii) odottaa joka kesä. Meidän perinne jatkui myös tänä vuonna. Eli jokavuotiset latotanssit oli ohjelmassa eilen lauantaina. Ennen latotansseja käytiin mun kotikotona hieman viettämässä aikaa ja syömässä mamman ihania grilliherkkuja. Maha täynnä oli hyvä suunnata tanssilavalle.




Joka vuosi ilma on ollut aivan maino, niin myös eilen. Aurinko paistoi aamusta iltaan pilvettömältä taivaalta. Ehkä myös liian kuumasti, koska joidenkin ihannoima lämpö oli meille aivan liikaa joten lähdimme kotiin kaksi tuntia etuajassa. Kyllähän me tanssittiin montakin kappaletta, mutta paria tuntia ennen latotanssien loppumista oli hyväksyttävä tappio ja lähteä kotiinpäin, hiki valuen pitkin selkää. Tänä vuonna ihmisiä tanssitti Myrskylän oma laululintu Esme. Olen kerran aikaisemmin kuullut Esmen esiintymistä ja sillon en siitä niin välittänyt. Mutta jokin muuttui eilen. Esme esiintyi hyvin, lauloi monipuolisia lauluja ja ei tuo äänikään niin kamala ollut. Kyllä voisin mennä uudelleenkin hänen tanssitettavakseen.


Mistä tietää, että on saapunut landelle? No siitä, että pelloilla näkyy heinapaaleja. Ne sopivat maalaismaisemaan kuin nenä päähän. 



Kuuman ilman takia vierailimme etupihan penkeillä todella paljon, vaikka eihän tuo vilvoittelu auttanut kuin pienen hetken. Tässä hetkessä oli lämpötila omassa kropassa laskenut jo sen verran, että sain napsastua K:sta kuvan. 


Puolenyön aikoihin oli ihanan rauhallista ja myös kaunista ajella kotioppäin. Auringonlaskun värjäämä taivas ja pieni usva pellon yllä antoivat täydelliset puitteet öiseen kuvaan. 



tiistai 19. kesäkuuta 2018

En ole laumaeläin.


Yksinäisyys. Mitä se on? Mitä on olla yksinäinen? Yksinäisyys on yleisempää kuin luulemmekaan ja yksinäisiä ihmisiä on vauvasta vaariin. Juurikin tämä asia on ollut esillä mediassa, somessa ja aikalailla joka paikassa. Itse en ole koskaan tuohon osannut vastata, enkä osaa edelleenkään. En ole ollut yksinäinen taikka tuntenut yksinäisyyttä. Kaikki muut tunteet olen käynyt läpi, mutta en tuota. 

Mie oon aina ollut sellainen, että viihdyn yksin. Viihdyn toki myös ystävien seurassa mutta oleminen omassa seurassani ei tuota minkäänlaista ongelmaa. Pienestä pitäen olen ollut perusluonteeltani introvertti ja nyt, kun on tullut vanhemmaksi niin olen huomannut samat piirteet myös omassa äidissäni. Olenko saanut introverttiuteni jo mamman maidosta?

**Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta mutta tämä on enemmän kuin kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientautuu omasta itsestään ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa häneltä kuin ylläpitää sitä. Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia. 

Tuo kuvaus sopii aikalailla minuun. Toki jotkus osa-alueet ovat täysin pielessä mutta mitä suurimmilta osin totta. Mutta tässäkin on pieni twist. Tässä voisi ajatella, että oonko kasvanut introvertiksi koulukiusaamisen myötä? Tai olenko kasvattanut itseni introvertiksi sen takia, että en ole sinut itsen kanssa taikka omaa tippaakaan itseluottamusta? Haluanko pysyä introverttinä koko elämäni, koska en halua toitottaa maailmalle mielenterveysongelmistani? Oli asia sitten niin tai näin, niin introverttius on minussa. Se on mun veressä, sydämessä, lihaksissa ja aivoissa. 

Nykypäivän Suomesa yksinäisyys on vitsaus. Tässä "hyvinvointi" yhteiskunnassa vitsaus on suuri. Vaikka kuinka yritettäisiin auttaa, niin yksinäisyydestä kärsiviä henkilöitä nousee esiin kuin valkovuokkoja keväällä. En kärsi yksinäisyydestä mutta tunnen (välillä) syyllisyyttä siitä, että yksinäisyys ei ole yksi tunteista jota tunnen. Ehkä senkin takia, että en osaa sanoa mitään saatika lohduttaa yksinäistä henkilöä. Eihän se välttämättä mitään sanoja edes tarvitse, kunhan olisi siinä vierellä. Ehkä vierellä olo onnistuisi minulta.

K tuossa eilen kysyi, että oonko koskaan yksinäinen? Vastasin rehellisesti, että en ole. En tunne yksinäisyyttä ollessani yksin kotona. Tai enhän mie koskaan ole yksin kotona, koska kisit on siinä, mutta you know what I mean... Yksin ollessani saan tehdä omia asioitani ilman "pelkoa" ja stressiä siitä, että joku hengittäisi niskaan koko ajan tai vaatisi seuran puutteessa keskeyttämään tekemiseni. Kuulostaa itsekkäältä, mutta näin mie ajattelen. Toki välillä on tylsää olla yksin, mutta ei yksinäistä. Me ollan K:n kanssa täysin toistemme vastakohdat. Hän on tosi sosiaalinen ja tykkä mennä sinne, tänne ja tuonne ihmisten kanssa, kun taas mie viihdyn hiljaisena kotihiirenä. Vanha sanonta kuitenkin sanoo, että vastakohdat täydentävät toisiaan- ja mie oon täysin samaa mieltä. Tälläinen toimii meillä ja se on hienoa.

Onko täällä muita samankaltaisia?



perjantai 1. kesäkuuta 2018

#blogiperjantai18


Hei ja hyvää 1. blogiperjantaita! Toukokuu on jostain syystä tuntunut todella pitkältä ja uuvuttavalta. Ehkä tuo yllättävän paahtava lämpö on tehnyt tehtävänsä ja vienyt kaiken jaksamisen. Mene ja tiedä. Mutta nyt kuitenkin vuorossa postaus, jossa mietitään, että mitä blogi on antanut mulle. Nämä listaamani asiat ei ole mitenkään järjestyksessä, vaan kirjottelen niitä miten tupsahtavat mieleeni.

Mie aloitin bloggaamisen ihan siitä syystä, että saisin pidettyä jonkinmoista päiväkirjaa. Päiväkirjaa joka on kuitenkin julkinen. Tässä asiassa haastoin itseni tuomaan pään sisältöni päivänvaloon helpottamaan "taakkaani", jos noin voi sanoa. Valmistin itseni niihin ns. paskoihin kommentteihin, mutta niitä ei ole tullut yhtään! Kiitos siitä teille ihanat lukijat. Ajattelin varsinkin silloin, kun kerroin mielenterveysongelmistani, että silloin tulisi jotain paskamyrskyä, mutta ei. 

Tästä päästäänkin ensimmäiseen asiaan siitä, että mitä blogi on mulle antanut. Bloggaus on antanut mulle jonnin verran itseluottamusta ja rohkeutta kertoa asioita julkisesti. Mie oon sulkeutunein ihminen jonka tiedän ja se, että kerron blogissa tosi henkilökohtaisiakin asioita on todella iso asia. Mie oon huono puhumaan kasvotusten, mutta tänne on hyvä kirjoitella niin hyvät kuin huonotkin asiat. Tunnen ehkä jonkinmoista vapauttakin, kun saan tänne purkaa ajatuksia ja kertoilla omasta elämästä. Blogin kautta saan myös esitellä omaa valokuvaus harrastustani, jota en ehkä muuten saisi tuotua näytille.

Mulla on ollut muutamia blogeja, joiden elämä on kuitenkin loppunut lyhyeen. Ehkä lukijoiden puutteesta, kommentoinnin vähyydestä tai omasta innostuneisuuden puutteesta. Tämän blogin kohdalla olen kuitenkin kokenut erilaista innostuneisuutta, vaikka Teija K. on jatkanut täysin samalla radalla kuin edeltäjänsäkin. Toinen asia mitä bloggaus on mulle antanut on siis kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Toki on ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut, että paskat tästä, lopetan, ei tätä kukaan lue yms. mutta olen kuitenkin väistänyt nuo ajatukset ja jatkanut eteenpäin.

Onneksi olen jatkanut eteenpäin, koska ilman blogia en olisi päässyt käsittelemään kolmatta asiaa. Se on yhteistyöt. Aivan mahtavat yhteistyöt eri yritysten kanssa. Iso kiitos kaikille heille, jotka antoivat mahdollisuuden yhteistyöhön! Jotkut ajattelee, että kaupallisten yhteistyöt on suurinta kuraa mitä voi olla (ainakin vlogien kohdalla, en tiedä onko bloggaajilla sama) mutta itse arvostan niitä. Se antaa pienelle bloggajalle (kuten minä) tai isolle mahdollisuuden testata tuotteita ja myös markkinoida arvostamiaan asioita ja yrityksiä. Mikä siinä on niin pahaa? Sehän on vain win win- tilanne sekä bloggaajalle ja yritykselle.

Ehkä kuitenkin tärkein asia mitä bloggaus on antanut on yhteisöllisyys. Meitä bloggaajia yhdistää sellainen tietty side minkä tuntee vain näissä piireissä. Itse pidän facebookissa kahta blogiryhmää ja niiden kautta olen tutustunut aivan mahtaviin blogeihin. Olen myös saanut tuttavia, ja jopa ystäviä blogin kautta. Bloggaajista saa vertaistukea, näkee monia kirjoitustyylejä sekä saa kokea erilaiset näkemykset asioista. Blogin avulla olen myös päässyt sisään mahtavaan yhteisöön KUBLOon, jossa on myös muita bloggaajia sekä vloggaajia. Ilman blogia en tätäkään olisi kokenut.

Elikkäs jos nyt ynnätään postaus, niin paljon on blogi antanut ja toivottavasti paljon vielä antaakin. Kokemuksia, kohtaamisia, yhteistöitä ja yhteyksiä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin uusin ideoin ja kehittyneimmin ottein!

Kiitos kaikille ihanille, jotka lukee blogiani ja seuraavat someissa! <3


maanantai 21. toukokuuta 2018

Niin hän täytti 30


Yllä olevaa korttia tein K:lle viimeset pari viikoa. Miksikö? Tietenkin sen takia, että kaikki mahdolliset lehdet ja mainokset kerkeävät tulla ja saisin kaikki oleelliset sanat, lauseet ja fraasit leikattua talteen. Lopuksi asettelin kaikki pahville, jonka jälkeen liimasin ne paikoilleen. Tuo Happy 30 Birthday- kuva on itseasissa servetti, jonka "teippasin" paikoilleen kontaktimuovin avulla. Vauvakuva on anopin aarteista. Toki kysyin luvan kuvaan ja sain anopilta luvan teipata kuvan korttiin. Omasta mielestäni kortista tuli aivan älyttömän hieno! Turha ostaa valmista korttia, kun itsellä on idea ja kotona kaikki tarpeet.

Niin minun rakkauspakkaus tuli miehen ikään ja siirtyi meidän kolmekymppisten kerhoon. Mie oon siis 3 vuotta K:ta vanhempi. Eipä meidän ikäero parisuhteessa näy. Välillä se on jopa niin, että K on meistä se aikuinen ja mie noh, vähemmän aikuinen. K on vanha sielu. 



Synttäripäivänä (15052018) vein sankarin syömään Keravalla sijaitsevaan ravintolaan, mihin K on halunnutkin käydä tutustumassa. Ruoka oli aivan älyttömän herkullista ja suosittelenkin kaikkia käymään Provencalessa.



Lauantaiksi (19052018) olin järkännyt K:lle ylläri juhlat. Kerroin valkoisen valheen, että menemme leffaan, mutta totuus oli se, että olin kutsunut Flamingon Hohtogolf West Coastiin K:n läheisemmät ystävät. He odottivat pelipaikan edessä hiljaa, kun K käveli sokkona Flamingon käytävällä käsikynkkää mun kanssa. West Coastin edessä sanoin, että odota tässä ja, kun K sai luvan poistaa silmälaput huusivat ystävät YLLÄTYS! K:n ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Yllätys onnistui täydellisesti.


Älyttömän hauskan hohtogolfauksen jälkeen suunnattiin takaisin meille, jossa vietimme tortilla bileet. Näistä täytevaihtoehdoista löytyi jokaiselle jotain. 





Tottahan toki K sai myös synttärilahjoja. Minulta sai vähän niiinkö hämäyslahjaksi saippuakuplapyssyn. Tuulalta ja Jussilta tuli lahjaksi kassi, joka sisälsi kaikkea kivaa. Sitten työkavereilta K sai lahjaksi kuvapalapelin. Kuvassa näkyvä Matlock- taulu oli se päälahja, jonka hankin yhdessä isosiskodarling ja K:n bestiksen kanssa. K on aina ollut ihan hillityön Matlock fani, joten mikä olisikaan ollut parempi lahja kuin maalaus idolistaan. Taulu on akryyliväri ja koko 73x60cm.

Tilasin taulun Maatukka- nimeä käyttävältä äärettömän taitavalta taiteilijalta. Suosittelen, että jos haluatte taulun, niin Maatukka on sen maalaaja.

E-mail : maatukka.hoopakka@gmail.com