lauantai 13. elokuuta 2016

Vahvasta heikoksi vol. 3

Isi 29.08.1953 - 05.08.2016

Niin siinä sitten kävi, että isi pääsi vihdoin kivuista ja kärsimyksestä pois. Kerroinkin täällä ja täällä, miten tilanne on kehittynyt ja sairaus edennyt. 

Oma olo on toki surullinen, mutta ehkä kuitenkin enemmän iloinen koska tiedän, että isillä on nyt paljon parempi olla. En ole vielä itkenyt, mutta jahka senkin aika tulee vielä. Olin niin kauan valmistautunut siihen, että isi kuolee jotta senkin takia itkua ei tule. Voipi olla, että olen jo itkuni itkenyt. Tiedän, että isi ei tahtoisi mun itkevän ja surevan vaan jatkavan elämää normaaliin tapaan. Normaalin vedoten, oon löytänyt unen uudelleen, eli olen isin kuoleman jälkeen nukkunut mahtavasti! Jopa kahdeksan tuntia yössä, kertaakaan heräämättä. Ehkä se odottamisen ja pelon olo on nyt poissa ja pystyn nukkumaan. Yli puolen vuoden unettomuus tai huonosti nukutun ajan päättyminen on kyllä mahtavaa. 


Ensiviikolla sitten alkaa kaikki hautausjärjestelyt. Ja miehän kaikki hoidan. Ei siinä, tämä käy mulle paremmin kuin hyvin. Tiedän kuitenkin (ehkä parhaiten) mistä isi olisi tykännyt ja mistä ei.Tämän asian suhteen menen robotti- asetuksella. Olenkin kaikille sanonut, että hoidetaan tämä nyt ihan kybällä ja romahdetaan myöhemmin. Koska vaikka olo on hyvä, niin romahdus tulee aika varmasti jossain vaiheessa. Ensiviikolla pitää käydä hautaustoimistossa sekä katsomassa ja varaamassa uurnapaikka. Sen jälkeen pitää varata muistotilaisuuden pito paikka sekä pitopalvelu sinne. Pitää myös tehdä kutsut ja tarkistaa hautajaisiin kutsuttujen lista. Ai niin, pappikin pitää hankkia siunaustilaisuuteen, eli seurakuntaan on sovittava aika! Mikä tekee tästä helppoa on se, että olen nämä kaikki (ainakin melkein) katsonut / sopinut käynnit valmiiksi, joten stressitaso on siltä osin alhainen. 

Tästä tekee todellista myös se, että ensimmäinen adressi tuli perjantaina postissa. Tämän lähetti meitin mummi. 

Tälläisiä kuulumisia täältä. Elämä jatkuu, vaikkakin yksi erittäin rakas ja tärkeä on poissa. 




2 kommenttia:

  1. Otan osaa :( Ja kauheasti jaksamista sinne, ihan omanlainen ruljanssi tuokin homma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Kiitos <3. Juuh, onhan tämä aika iso urakka fyysisesti mutta myös henkisesti. Vaikka ei sillain pahalta tunnu (ainakaan vielä) niin kyllä tää voimia verottaa. Onneksi oon kaikki saanu hoidettua. Tänään juuri varmistui pitopalvelukin, jotta hyvältä näyttää :).

      Poista