maanantai 26. syyskuuta 2016

Villi viikonloppu!


Noh, ei se viikonloppu niin villi ollutkaan. Käyhän se järkeen, että koska mie en oo mikään villi luonteeltani niin miksipä mun viikonloppukaan sellainen olisi :). 

En mie toki koko viikonloppua kotona kökkinyt vaan...

Kävin myös kotikotona piipahtamassa ja hengailemassa tätsyn rakkaan kanssa. Käytiin vähän leikkipuistoilemassa, minkä jälkeen mentiin kattomaan ralliautoja Autoliiton tapahtumaan. Wiippu sai ilmapallonkin.

Isosiskodarlingin miesystävä otti kissanpennun, joka oli nyt hoidossa isosiskodarlingin luona. Aivan ihana pikkuinen ja hiljainen rääpäle! Kyllä meidän Hilma tuntuu nyt isolta ja on edelleen äänekäs.

Ihailin myös syksyn värejä. On ne niin kauniita!

Lainasin kirjastosta Anna Perhon kirjan Pientä säätöä. Aivan loistava! Oon sitä mieltä, että Anna on nero :). 

Popitin myös Robinin konserttia, jonka olin laittanut boxille tulemaan. Hyvin jätkä vetää.

Ah, glögiä! Oli kyllä hyvää. 

Pelailin myös Yatzya. Kiva peli ja hyvää ajanvietettä.

Miten teidän viikonloppu sujui?


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kauppakäyttäytyminen


Se fiilis, kun ajattelet meneväsi ruokakauppaan Dalai Lama- mielentilassa, mutta kaikki muuttuu heti, kun astut ovesta sisään...

Henkilökohtaisesti itsellä on muutama asia, jotka saavat mut näkemään punaista kaupassa. Paljastan ne nyt teille.

ÄLÄMÖLÖÄ PITÄVÄT TEINIT

Astut kaupan ovista sisään ja kuvittelet pääseväsi ostoksille ilman suurempia korvien raiskaamisia... Mutta e-hei, jo ensi metreillä tämän rauhan rikkoo äärimmäisen idioottimainen ja voimasanoja sisältävä älämölö, jota pitävät wannabe cool- ja pissis teinit. Siis jumalauta! A) kauppa ei ole hengailua varten ja B) jos haluatte pitää älämölöä ja leikkiä taaperoita, niin ottakaahan ne pokepallot ja menkää leikkipuistoon leikkimään, ettei tarvitse häiritä muita ihmisiä. Muutaman kerran on tehnyt mieli mennä sanomaan Securitaksen, viisitoista vuotiaalta näyttävälle järjestysmiehelle, että hei voisitko tehdä JOTAIN ja ystävällisesti poistaa mölyapinat kaupasta. En tietenkään yleistä, koska onhan toki olemassa fiksujakin teinejä mutta valitettavasti suurinosa ainakin täällä päin ovat juuri yllämainittuja. 

MAMMAN PIKKU KULTAMUSSUT

Kun olet päässyt ulko-ovista sisään ja läpi älämölöä pitävien teinien ajattelet, että vihdoin ostosrauha... Arvasit oikein, EI! Nyt vastassasi on uusi haaste, nimittäin nämä mamman pikku kultamussut, jotka saavat muista kanssaostajista välittämättä juoskennella pitkin ja poikin kaupan käytäviä, kuin extaasia ottaneet Duracel- puput. Ennen sentään lapset osasivat kiltisti kävellä ostoskärryn vierellä ja totella. Mutta nykyajan lapset eivät. Kultamussuille voidaan kerran tai pari sanoa, että nyt nätisti tai, että kaupassa ei saa juosta mutta, kun nämä ovat sanottu tilanne palaa entiselleen eikä siitä välitetä. Nyt varmaankin näiden kultamussujen vanhemmat vetävät tölkillisen herneitä nenään mutta tiiättekö, menkää vaikka vauva.fi- keskustelupalstoille avautumaan, koska sitä vartenhan se on olemassa.

MÄ TÄSSÄ VÄHÄN KATTELEN- IHMISET

Ehkä jollain tapaa yrität pitää vielä hermosi kurissa, etkä aja kultamussujen päälle kärrylläsi ja saat muutaman ostoksen otettua ennen seuraavaa ongelmaa. Kauppalistassani lukee: karjalanpaistilihaa ja menen hyllylle ottamaan sitä mutta... Eikös siinä joku "mä tässä vähän kattelen"- ihminen ole edessä valtaamassa koko alueen missä juuri nämä mun tahtomat karjalanpaistilihat ovat. Voi perkele! Voisitko ottaa sen yhden paketin ja mennä tarkastelemaan sitä vähän taaemmas, että muutkin pääsevät ottamaan haluamansa! Itse siirryn aina automaattisesti sivuun jos huomaan, että joku muukin tulee ottamaan samaa kuin mitä itse. Mutta eivät nämä kattelijat. Heille saa sanoa kovaan ääneen, että ANTEEKSI, VOISITKO SIIRTYÄ. Pahimpia ovat maitohyllyn edessä lusmuilijat. 

HEI, IHANA NÄHDÄ! MITÄ SULLE KUULUU?

Tässä vaiheessa pinnasi on vaarassa palaa loppuun, otat vain ne karjalanpaistilihat pikaisesti ja lähdet kohti seuraavaa kohdetta. Käännyt seuraavalle käytävälle ja on lähellä ettet törmää kärryilläsi kahteen keski-ikäiseen tanttaan, jotka ovat päättäneet, että tämä on meidän käytävä, tukitaan se kärryillä ja keskustellaan koko vuoden kuulumiset tässä ja nyt. Tässä tilanteessa mumisen itsekseni mutta kuitenkin sillä äänellä, että nämä tantat kuulevat manaukseni ja ehkä tajuavat siirtää kärryjään. Oletteko tajunneet, että olette ruokakaupassa missä muiden pitää päästä liikkumaan kärryjen kanssa sujuvasti joka käytävällä? Tai jos teillä on pakottava tarve keskustella kuulumiset, niin tehkää se herranjumala käytävän sivussa! Oletteko myöskään kuulleet puhelimesta? Se on se pieni kapula millä voi soittaa toiselle ja sopia vaikka kahvitteluhetken, missä voitte sitten keskustella ne vuoden kuulumiset! Tätä rituaalia ei ole pakko suorittaa ruokakaupassa. Ja jos et tiedä toisen numeroa, on myös olemassa erinäisiä numerotiedusteluja kuten: 020202, 0100100 tai 118. 

OHO, UNOHDIN PUNNITA SEN...

Ei s**tana... Tässä vaiheessa olet kahlannut ongelmien läpi sekä saanut ostoksesi tehtyä mutta hermoistasi on vain rippeet jäljillä. Ihanaa, kassat siintävät silmissäsi ja ryhmittäydyt lyhyimpään kassajonoon ja ladot ostoksesi hihnalle... Mutta se oli virhe, koska edelläsi oleva urpo on unohtanut punnita ne perkeleen parsat! Joko hän lähtee itse juoksemaan ruokakaupan toiseen päähän tai laittaa kassaneidin tekemään sen. Nyt se pinna paloi lopullisesti! Joko jätän ostokseni siihen ja puhisten lähden kaupasta ulos tai ladon ostokseni takaisin kärryyn, kun niitä parsoja ollaan putsemassa ja vaihdan kassajonoa, mistä pääsen parissa minuutissa pois ja ulos kaupasta. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että rupean käymään kaupassa klo: 22, koska Prisma on auki aina yhteentoista asti. Tällä metodilla minimoin (ainakin toivottavasti) edelle mainitut ongelmakohdat.

Onko siellä ketään muuta, jota ärsyttää samat viisi asiaa?








maanantai 19. syyskuuta 2016

Koulunpenkin kutsu

Juuh, jotta otsikkokin sen kertoo, että myö K:n kanssa lähdettiin koulunpenkille. Koska mitään ei voi tehdä helpolla, ei myös tätäkään... Lähdettiin sitten opiskelemaan venäjää. Kyllä, luit oikein venäjää!


K sai tossa vähän aika sitten kirkkaan idean siitä, kuinka jotain kieltä pitäisi opiskella. Mie olin sitä mieltä, että ruotsia voisi opiskella koska (ainakin mie) oon siinä ihan surkea. Mutta e-hei, jotain muuta, jotain erilaista, jotain mielenkiintoista... Noiden argumenttien jälkeen hän ilmoitti meidät venäjän kurssille. Thanx babe!

Mulla ei ole venäjästä oikein mitään muuta tietoa, kun jääkiekosta tuttu punakone, vallasta hulluksi tullut Putin sekä fanittamani Romanovien suku + hullu munkki Rasputin. Kielellisesti osaan muutaman sanan. Ei siis ollut mikään ihme, että odotin kauhulla ensimmäistä tuntia. Muut kurssilaiset olivat edes käyneet tai työskennelleet venäjällä ja itsellä tuli mieleen vain se tuttu Spatalushka- lausahdus. 

Ensimmäinen kerta menikin juuri niissä merkeissä missä ajattelinkin sen menevän, eli ihan päin honkia. Mie oon tosi hidas oppimaan, joten opettajan (joka on kyllä mukava) tahti kauhistutti. En kerennyt ensimmäistä asiaa sisäistämään, kun oltiinkin jo aivan jossain toisessa tehtävässä tai asiassa. Eikä mun lukihäiriö auta tässä asiassa ollenkaan, vaan tekee oppimisesta hieman haastavampaa. Taisinkin kesken tuntia sanoa K:lle, että asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sekä, että oma läsnäoloni toisella kerralla näyttää hyvin epätodennäköiseltä. 

Tunnilla opettelimme kirjaimia ja lausuntaa. Kun olimme "oppineet" edes murto-osan niistä kimuranteista kirjaimista, oli aika kirjoittaa omat nimemme venäjäksi. Oma nimeni näytti lähinnä humalassa kirjoitetulta töherrykseltä. Mutta hauskaa sitä oli kirjoittaa. Opettelimme myös ääntämistä, eli kuinka monella eri tapaa S- kirjain suhisee tai on suhisematta.

Tunnin lopussa saimme monisteellisen kotitehtäviä. Kauhulla katsoin lappua ja ajattelin, että en saa näitä ikinä tehtyä. Tänään on toinen tunti ja ilokseni huomasin, että sain läksyt tehtyä jo viime viikolla. Toinen iloinen asia minkä huomasin oli se, että aivoni eivät olekkaan täyttä mössöä, koska sinne jäi jotain muistiin! WhoopWhoop! Muistin osan kirjaimista, joka helpotti kotitehtävien tekoa huomattavasti. Pitää kirjaimia ja lausumista kuitenkin päntätä vielä ennen iltaa.


Jotenkin kierolla tavalla odotan tuntia kuitenkin suht innostuneena :)

perjantai 16. syyskuuta 2016

10092016



Kuin taivaisiin- kappale soi kappelissa, kun aloitimme siunaustilaisuuden, jota olin järjestänyt viimeisen kuukauden. Tämä oli jotenkin luonnollinen valinta aloitus kappaleeksi. Kari Tapion ihana ääni ja laulun sanat sopivat tähän kuin nenä päähän. Meitä oli paikalla pieni ja intiimi joukko, joka koostui perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Kaikista heistä, jotka aidosti välittävät ja rakastavat isiä. 

Siunaustilaisuus pidettiin pääkaupunkiseudulla, kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä. Tilaisuuteen tuli pappi Porvoosta, nimeltään 
Heikki Hakamies. Aivan ihana pappi! Hän piti toiveikkaan, syvällisen ja herkän siunauksen. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen siihen miten tilaisuus meni. Isin näköinen ja oloinen siunaustilausuus loppui Ilpo Kaikkosen Terveiset sinne taivaaseen- kappaleeseen, jonka jälkeen veimme kukat haudalle.


Kukkien viemisen jälkeen lähdimme viettämään muistotilaisuutta, joka järjestettiin myös pääkaupunkiseudulla. Kyyditsimme ystävällisesti papin paikalle. Olimme jo ennen hautuumaalle menoa käyneet laittamassa muistotilaisuustilan valmiiksi, joten paikalle ei tarvinnut kuin saapua ja laittaa omatekoinen taustamusiikki cd soimaan.

Muistotilaisuudessa meitä kestitsi Peten Pitoässät Vantaalta ja ah, mitä herkkuja olikaan tarjolla! Tarjoiliana toimi Riitta. Erittäin mukava ja ammattitaitoinen nainen. Hän oli laittanut kahvipöydän valmiiksi ja sytyttänyt kynttilät. Kahvipöydässä oli niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja sekä kahvia, teetä yms. Henkilökohtaisena kosketuksena olin ostanut vaniljavanukkaita missä päällä kermavaahtoa, koska ne olivat isin suurinta herkkuja joten tottahan toki vieraatkin saivat sellaiset. 

Ohjelmaa ei muistotilaisuudessa niin ollut. Minä pidin alussa pienen puheen ja muuten puhetta riitti vierailta, kun muistelimme isiä ja miten hän on ollut vieraiden elämässä. Muistoja ja juttuja tuli jos jonnin verran, sekä nauruakin riitti. Isosiskodarling sanoikin, että tämä oli lämminhenkisin muistotilaisuus jossa hän on ikinä ollut. Tuosta kommentista sain varmistuksen siihen, että olin onnistunut tämänkin järjestämisessä. Pappi viipyi tovin, mutta sitten tuli aika jolloin hänen oli lähdettävä. Ennen sitä hän piti kuitenkin pienen puheen, sekä soitti pianolla erään päivään sopivan Kari Tapion kappaleen. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta kuin kuulen papin tekevän jotain tälläistä. Mukavaa ja erilaista. Papin lähdön jälkeen me muut jäimme vielä viettämään muistotilaisuutta joksikin aikaa. Alkuillan lähestyessa vieraita rupesi lähtemään, joten emme mekään viitsineet sitten jäädä tilan vuokra-ajan loppuun asti, vaan pakkasimme kimpsut ja kampsut sekä pitopalvelusta yli jääneet ruoat ja lähdimme kotia kohden. 

Raskas ja tunteellinen päivä oli loppunut ja mennyt aivan loistavasti! Iso kiitos ja hirmuinen halaus kaikille, jotka tekivät päivästä sellaisen kuin se oli <3. Isikin varmasti tyytyväisenä myhäilee pilvenreunalla. 

Siunaus- sekä muistotilaisuudessa kuvasi serkkuni Janita Onnelainen. Kiitos myös Janitalle!












keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Never have I ever...

Mie oon aika paljon husannut elämäni aikana, mutta on kuitenkin joitakin asioita mitä ette ehkä minust tiedä. Sain tän idean
Maailma nauraa mukana- blogin Tanjalta, kun katselin hänen videotaan kyseisestä asiasta. Tanja kertoi kaksikymmentä asiaa itsestään, mutta mie teen niin, että kerron kymmenen ja K kertoo omat kymmenen asiaa, tästä tulee yhteensä kaksikymmentä
Never have I ever- juttua.

Joten eiköhän aloteta :)

Mie en ole ikinä...


Ollut kolmenkimpassa
Ollut naimisissa
Juonut olutta
Ajanut autoa
Kertonut painoani
Käynyt Puolassa
Käynyt suihkurusketuksessa
Ollut onnettomuudessa
Ollut ainut lapsi
Ollut putkassa

K ei ole ikinä...


Varastanut
Tykännyt Emmerdalesta
Ottanut lävistystä
Menettänyt ajokorttia
Omistanut koiraa
Tykännyt Maksalaatikosta
Ajanut mopolla yms.
Käynyt Alaskassa
Sammunut
Tapellut

Mikä olisi sun lista?





sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Road trip vol.2: Viimeinen välietappi ennen kotia.

Meidän reissun piti jatkua tästä vielä Raumalle mutta päätettiin sitten yhteistuumin lähteäkkin tästä suoraan kotioppäin. Ihan hyvä päätös mainiolle reissulle. Ja olihan jo noita karvaisia lapsiakin ikävä! Kun ajeltiin kotio, ei tuo sää ollut mikään hyvä. Noh, onneksi autossa ei kastunut.

Iloisin mielin kuitenkin kotio päästiin ja karvaiset lapset haettiin mummin hoivista seuraavana päivänä, eli perjantaina lauantain sijaan. Eihän myö osattu olla kotona ilman niitä :). 

Tälläinen oli meidän road trip vol. 2. Toivottavasti tykkäsitte!


perjantai 2. syyskuuta 2016

Road trip vol. 2: 3. etappi

Matka kävi Isojoelle, missä sijaitsi kolmas etappi eli Kangasjärven leirintäalue. Tämä oli reissun ehkä kämäsin kohde, mutta kyllähän siitä selvittiin.

Nuotiot on kauniita.

Rekisteröinti- ja "ravintola" rakennus.


Paljon oli asuntovaunuja, mutta suurinosa oli kestopaikalla.


Myö pystytettiin teltta tuon kentän taakse. Eli kuvan oikealle puolelle.


Kvaak, Kvaak.