maanantai 19. syyskuuta 2016

Koulunpenkin kutsu

Juuh, jotta otsikkokin sen kertoo, että myö K:n kanssa lähdettiin koulunpenkille. Koska mitään ei voi tehdä helpolla, ei myös tätäkään... Lähdettiin sitten opiskelemaan venäjää. Kyllä, luit oikein venäjää!


K sai tossa vähän aika sitten kirkkaan idean siitä, kuinka jotain kieltä pitäisi opiskella. Mie olin sitä mieltä, että ruotsia voisi opiskella koska (ainakin mie) oon siinä ihan surkea. Mutta e-hei, jotain muuta, jotain erilaista, jotain mielenkiintoista... Noiden argumenttien jälkeen hän ilmoitti meidät venäjän kurssille. Thanx babe!

Mulla ei ole venäjästä oikein mitään muuta tietoa, kun jääkiekosta tuttu punakone, vallasta hulluksi tullut Putin sekä fanittamani Romanovien suku + hullu munkki Rasputin. Kielellisesti osaan muutaman sanan. Ei siis ollut mikään ihme, että odotin kauhulla ensimmäistä tuntia. Muut kurssilaiset olivat edes käyneet tai työskennelleet venäjällä ja itsellä tuli mieleen vain se tuttu Spatalushka- lausahdus. 

Ensimmäinen kerta menikin juuri niissä merkeissä missä ajattelinkin sen menevän, eli ihan päin honkia. Mie oon tosi hidas oppimaan, joten opettajan (joka on kyllä mukava) tahti kauhistutti. En kerennyt ensimmäistä asiaa sisäistämään, kun oltiinkin jo aivan jossain toisessa tehtävässä tai asiassa. Eikä mun lukihäiriö auta tässä asiassa ollenkaan, vaan tekee oppimisesta hieman haastavampaa. Taisinkin kesken tuntia sanoa K:lle, että asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sekä, että oma läsnäoloni toisella kerralla näyttää hyvin epätodennäköiseltä. 

Tunnilla opettelimme kirjaimia ja lausuntaa. Kun olimme "oppineet" edes murto-osan niistä kimuranteista kirjaimista, oli aika kirjoittaa omat nimemme venäjäksi. Oma nimeni näytti lähinnä humalassa kirjoitetulta töherrykseltä. Mutta hauskaa sitä oli kirjoittaa. Opettelimme myös ääntämistä, eli kuinka monella eri tapaa S- kirjain suhisee tai on suhisematta.

Tunnin lopussa saimme monisteellisen kotitehtäviä. Kauhulla katsoin lappua ja ajattelin, että en saa näitä ikinä tehtyä. Tänään on toinen tunti ja ilokseni huomasin, että sain läksyt tehtyä jo viime viikolla. Toinen iloinen asia minkä huomasin oli se, että aivoni eivät olekkaan täyttä mössöä, koska sinne jäi jotain muistiin! WhoopWhoop! Muistin osan kirjaimista, joka helpotti kotitehtävien tekoa huomattavasti. Pitää kirjaimia ja lausumista kuitenkin päntätä vielä ennen iltaa.


Jotenkin kierolla tavalla odotan tuntia kuitenkin suht innostuneena :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti