keskiviikko 12. lokakuuta 2016

08102016


Otsikon päivämäärä on se, jolloin isi pääsi vihdoin lepäämään. Vietimme tosiaan, viime lauantaina uurnanlaskua tuulisessa, mutta kuitenkin aurinkoisessa ja kauniissa säässä. Meitä oli paikalla minä, K ja isin erittäin läheinen ystävätär + vahtimestari. Intiimi tilaisuus. Vahtimestari oli erittäin kunnioittava, ystävällinen ja myös huumorintajuinen aika-ajoin. Tilaisuus ei siis ollut kyynelehtimistä vaan iloisuutta, naurua ja huumoria. Juuri niin, kuin isi olisi halunnut. 

Ennen tilaisuutta (keskiviikkona) kävimme hakemassa isin kotiin krematoriosta, jotta saisin hieman lisäaikaa ennenkuin laskisin hänet maahan. Olihan se vähän outoa ja jollain tavalla myös pelottavaa tuoda tuhkat kotiin. En oikein tiedä miten uurnaa ja tuhkia pitäisi kutsua. Toki uurnan sisällä on isin keho mutta mieli ja sielu ovat jo taivaassa. Kutsun uurnaa kuitenkin isiksi, koska se lohduttaa omaa oloa. 

 Valitsin valkoisen ja koruttoman uurnan, koska se kuvasti isiä parhaiten. Kuten kaikista muistakin tilaisuuksista, tahdoin tästäkin tehdä isin näköisen. Ja mielestäni onnistuin. Kävimme K:n kanssa myös kukkakaupassa ennen uurnanlaskua ja valitsin sieltä kolme eriväristä ruusua. Tulipunainen on minulta ja K:lta. Keltainen ruusu on isoveljeltäni Tonilta ja hänen perheeltään. Sekä kaunis vaaleanpunainen on isosiskoltani Mialta (a.k.a isosiskodarling) ja hänen perheeltään. Uurnanlasku tilaisuus kesti ehkä palttiarallaa 20min, joten muiden sisarusten ei ollut mitään järkeä ajaa tuon ajan takia montaa sataa kilometriä edestakaisin. Joten sovimme, että mie lasken heidän puolestaan ruusut. Ja niinhän mie myös tein. 

Nyt odotellaan enää hautakiveä saapuvaksi. Siihen ei pitäisi mennä enää montaa hetkeä. 

Seuraavalla kerralla, kun käyn haudalla, istutan muutaman talvikasvin (olikohan kasvin nimi Calluna) kaunistamaan paikkaa. 

Nyt isi saa vihdoin levätä rauhassa ja toivon, että kaikki kunnioittavat isin muistoa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti