maanantai 27. helmikuuta 2017

Kolikkoautomaatti


Aloitetaan tämä maanantai nolosti. Kävinpäs tuossa männä viikonloppuna kotikotona ja tutkailin mamman aarrelaatikoita. Yhdestä laatikosta löytyi monen monta valokuva-albumia, joten otin tehtäväkseni katsoa ne läpi. Voi, että sitä naurun ja ihmetyksen määrää! Siellä oli sellaisia valokuvia, joita en ollut moniin vuosiin nähnyt. 

Tämän postauksen aiheena onkin tällä kertaa valokuvat. Tarkennettuna minun omat, nöyryyttävät lapsuusajan valokuvat. Mie oon muutenkin aika nolo tyyppi, joten miksipäs ei lisättäisiin tuota nolouden määrää vähän lisää :). Mulla ei oo tarkkaa ajankohtaa kuville, joten en sitä sen suuremmin selittele. Yritän kuitenkin muutaman sanan sanoa jokaisesta kuvasta. 

Ootteko valmiina? 
- Mie en.

Pienestä se on aloitettava. Tiskaus oli nähtävästi kivaa puuhaa tuolloin. Nyt suosin tiskikonetta.

Oisinkohan mie tässä kolme tai neljä?! Mutta muistan, että meille oli isosiskodarlingin kanssa samanmoiset vaaleanpunaiset Smurfipaidat. #olenhobitti

Tonttu jo pienestä pitäen. Joulunaikaa. Mamma piilossa minun takana. Noi pehmotiikerit oli ihan lempparilelut kakarana.

Noonnih... Tää on aikaa, kun mie olin alle kouluikänen ja kävin jossakin tarhassa / päiväkerhossa. En ole ikinä seurannut muotia ja...no sen kyllä huomaa.

Löysin myös mun kolikkoautomatti- kuvan. Siis kahtokee nyt mitkä etuhampaat! Niiden välistä mahtui oikeesti kolikko! Onneksi ne on saatu kauan kestäneellä, kivuliaalla ja monimutkaisella oikomishoidolla suoristettua.

Valokuvaus on kivaa. Siis, kun on kameran toisella puolella.

 
Mä en kestä tota mun tukkamuotia! Tää joskus tarhan / päiväkerhon ryhmäkuvauksesta.

Sama tukkamuoti jälleen. Yläpuolella olikin jo jouluteema, joten jatketaan sillä. Mahto olla muikea lahja ilmeestä päätellen.

Tässä olin juuri mennyt 2. luokalla. Ja tuossa vaiheessa jo aikamoinen poikatyttö. En taho loukata ketään, mutta näytän tässä kuvassa ihan romanin lapselta.

Tässä oltiin jo sitten muutettu ja uudessa koulussa varmaankin 4.-5. luokalla. Mene ja tiedä, mun muisti osaa palata noin kauas.

Olisihan niitä kuvia ollut aina yläasteeseen asti, mutta c'mon, ne on jo niin kauheita, että enhän mie niitä tuo julkisuuteen.

Onko teidän lapsuudenkuvat noloja tms?






maanantai 13. helmikuuta 2017

Kaverikirja is back! vol.2


Koska ensimmäinen osa oli yksi mun suosituimmista teksteistä, niin miksipäs ei tekisi toista osaa samipetterin johdolla :). 

Joten, eiköhän taasen aloiteta! 

Inhoan, että ihmiset kutsuvat minua...: Tyhmäksi. Enhän mie mikään Einstein ole, mutta kyllä korvien välissä jotakin tietoa kulkee. 

Mitä nimimerkkiä käytät treffi-ilmoituksessasi? (jos sinulla ei ole ikinä ollut treffi-ilmoitusta, keksi joku sopiva itsellesi): Mulla ei oo ikinä aikuisiässä ollut treffi-ilmoitusta. Teininä joskus oli vähän läpälläkin tehty ilmoitus ja silloin joko Brunette85 tai Countrygirl85. Noloo...

Missä asennossa tykkäät olla sängyssä?: Noh, kyllähä se lähetyssaarnaaja on kiva xD. Mutta luulen, että nukkumisesta on kyse, niin yleisin asento on vasen kylki ja harvoin nukahdan selälläni.

Mikä on mielestäsi paras kuva sinusta?: Minust saa TOSI HARVOIN hyvää kuvaa, mutta löysin kaksi mieleistä. Molemmat tosin ovat jo vanhoja. En tiä, jotkut ei vaan oo valokuvauksellisia.


Mikä on huonoin kuva sinusta?: Noh, niitähän riittää... Mutta en kuitenkaan laita sitä tähän, koska en halua raiskata kenenkään silmiä.

Jos saisit sanoa Donald Trumpille mitä tahansa, mitä sanoisit?: Vedä v*ttu päähän ja hyppää vuorelta. Toisaalta se mies on niin hullu, ettei ansaitse mun aikaa taikka sanoja.

Oletko koskaan kertonut/kirjoittanut tykkääväsi jostain tuotteesta, vaikka se on täysin surkea?: Öö, en kyllä ole. Välillä tekisi mieli, koska en tahdo loukata ketään mutta päätän kuitenkin kirjoittaa rehellisesti.

Oletko koskaan luntannut koulussa?: Oih, vaikka ja kuinka! Tunnustan. Mie en ollut koulussa kauheen hyvä ja esim. matikka tai ruotsi ei uppoo edelleenkään. Näissä kouluaineissa lunttasin.

Jos sinun pitäisi hankkia lapsi tai koiranpentu, kumman hankkisit?: Tähän voi lukea vastauksen täältä

Oletko koskaan kertonut kenellekään, että hän näyttää hyvältä, vaikka ei todellisuudessa mielestäsi näytä?: Kyllä olen. Pieni valkoinen valhe on välillä paikallaan xD. 

Entä oletko koskaan sanonut puolisollesi, että hän näyttää hyvältä vain koska haluat miellyttää häntä?: Nykyiselle en mutta exälle kyllä. 

Kenen julkkiksen kanssa haluaisit mennä treffeille?: Jos valitsisin naisen, se oli iki-ihana Queen Latifah ja miehistä vaikkapa Will Smith. Voisin hänen naurua kuunnella koko illan!

Oletko koskaan ollut niin humalassa, että olet aamulla herännyt ei niin miellyttävän ihmisen vierestä  ja toivonut, että sitä ei olisi tapahtunut?: En ole. Vaikka olenkin aikoinani sammunut sinne sun tänne, mutta tuollaista ei ole tapahtunut.

Oletko koskaan sanonut pomollesi kasvotusten sitä, mitä olet työtovereillesi uhonnut sanovasi?: En ole. Empä oo kyllä kauheesti uhonnutkaan.

Tälläinen tämä vol.2 oli. Ota siekii haaste vastaan!





torstai 9. helmikuuta 2017

Linkityksen aika!


Nonniin mussukat, kuten otsikostakin voi päätellä niin nyt on linkityksen aika. Meitsi kaipaa lisää lukemista, koska varmasti on monia loistavia blogeja mutta me en vaan tiedä niistä. 

Jos tiedät tai omaat blogin joka on:

Päiväkirjamainen
Lifestyle
Valokuvia sisältävä
Rennolla otteella kirjoitettu
Ei niin mainstream- blogi

Niin linkkaahan se tuonne alas komenttiboxiin! En halua syrjiä kenenkään blogeja, koska kaikki on omalla tavallaan mahtavia, mutta mun on turhaa ottaa lukulistaan blogeja, joiden aihe ei vaan kiinnosta. Esim. perhe- tai muotiblogit on aikalailla no no.

Toivottavasti linkkaatte ahkerasti, joten lukemisiin!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Käyttäytymismallit


Ootteko ikinä miettinyt, että mistä tulee tai kuka voi antaa hyvän käyttäytymismallin? Onko se kotona tai päiväkodissa opittua vai sosiaalisista tilanteista kopiotua?

Me K:n kanssa tässä keskusteltiin tästä asiasta tuossa muutamia viikkoja sitten ulkomaalaisen henkilön kanssa, ja se oli mun mielestä hyvä keskustelu. Se toi esiin omat käyttäytymismallit ja myös muiden tavat.

1) KIITTÄMINEN
Riippuu tietenkin kansalaisuudesta, että miten kiittäminen on opetettu tai miten ne kuuluu maan tapoihin. Meillä kotona on ainakin opetettu kiittämään aikalailla kaikesta. Kiittämään ruoasta, bussikyydistä, kaupan kassalla yms. Joillekkin kiittäminen ei tule luonnostaan tai vaikka se olisi kotona opetettu, ei kiitos- sanaa kuitenkaan sanota ikinä vaikka siihen olisi aihetta. Mun mielestä pitää kiittää AINA. kun siihen on aihetta. Itse olen yrittänyt kiittää aina, kun näen siihen tarvetta. Olkoon se sitten kuinka pieni asia vaan. Plussana siitä saa itselle hyvän mielen ja ehkä hymyn huulille kiitoksen saajalle.

2) ANTEEKSI PYYTÄMINEN
Mun täytyy myötää, että itse en tätä osannut vasta kuin teininä. Vaikka meillä pyydettiin anteeksi jos siihen oli aihetta, niin muhun se ei vain tarttunut. Ensimmäisen kerran pyysin anteeksi meidän mammalta, kun oltiin jotakin riidelty. Tämänkin tein kirjeitse. Sen jälkeen sana anteeksi, on tullut multa aina tarvittaessa. Kaikki ei tätäkään osaa, mikä on todella harmi. Pyytämällä anteeksi voitaisiin estää riitoja ja muita kiusallisia tilanteita.

3) KIELENKÄYTTÖ
Tunnustan! Mie omistan merimiehen suun. Kiroilen ja heitän välillä myös härskiä läppää. Meillä kotona on aina kiroiltu, eli sitä ei ole sensuroitu ja siitä syystä se on tartunut myös meihin kakaroihin. Kun taas K:n perheessä ei kiroilla. Rumin sana, mitä olen siellä kuullut, on hitsi. K kyllä myös kiroilee muuten mutta ei kotonaan tai muun perheen läsnäollessa. Tämä tapa on tarttunut muhunkin, eli en kiroile anopilla tai muualla K:n sukulaisilla. Ymmärrän molempia puolia, mutta itse ehkä olisin lapsuudessa / nuoruudessa suosinut puhdasta kielenkäyttöä, koska silloin olisin myös itse olemaan käyttämättä huonoa kieltä. Edellä mainittua (puhdasta kielenkäyttöä) ei taida kovin paljoa olla olemassa näinä päivinä. Nykyään kuulee jo 1. luokkalaisten ja nuorempien huutavan kirosanoja ja naisten anatomian osia julkisilla paikoilla. Se on aika järkyttävää.

4) YSTÄVÄLLISYYS
Mä yhdistän ystävällisyyden kiusaamattomuuteen. Kiusaamattomuus- siinäpä sukupuuttoon kuollut termi. Itse olin koulukiusattu koko koulu-urani ajan. Koulukiusaus jatkuu edelleen ja mitä nyt on eri medioista kuullut ja nähnyt niin se menee aina vaan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Raa'empaan ja fyysisempään mutta ei toki unohdeta sitä henkistä kiusaamista, josta myös aikuiset kärsivät. Kun itse olen ollut kiusattu, olen yrittänyt olla muille ystävällinen koska tiedän minkälaisia tunteita ja minkälaista oloa kiusaaminen tuo tullessaan. Siitä jää arvet, jotka kulkee mukana koko elämän. Jos ei ole ystävällisyyttä, tilalle tulee syrjäytyminen ja masennus. Kenenkään ei pitäisi kokea näitä... OLKAA IHMISET YSTÄVÄLLISIÄ TOISILLENNE!

5) HYVÄKSYMINEN
Vaalea, tumma, keltainen, punainen, lesbo, homo, trans, bi, nainen tai mies. Myö ollaan kaikki ihmisiä, omia persoonia ja jokaisen pitäisi hyväksyä toinen sellasena, kun he ovat. Tiedän, että nyky maailmassa tää on todella vaikeeta, enkä itsekkään tätä aina noudata. Meillä on mamma ja iskä (isäpuoli) sekä myös isoveli sellasia ihmisiä jotka ajattelee, että nainen ja mies on ainut oikea vaihtoehto yms. Sempä takia ihmettelenkin, että minust ja isosiskodarlingista on tullut näin vapaamielisiä ja hyväksyväisiä. Isikin hyväksyi ihmiset sellaisinä kuin olivat. Silloin, kun kerroin olevani bi, isi ei hätkähtänyt mutta mamma taas meni pieneen shokkiin. Hauskaa... Tämä on ehkä se tärkein käyttäytymismalli, mikä pitäisi opettaa kotona niille mamman pikku mussukoille ja välillä myös aikuisille.

Minkälaiset käyttäytymismallit te olette saaneet? Opetatteko lapsillenne joitakin yläpuolella olevia ominaisuuksia, jos opettatte niin miten?