tiistai 7. helmikuuta 2017

Käyttäytymismallit


Ootteko ikinä miettinyt, että mistä tulee tai kuka voi antaa hyvän käyttäytymismallin? Onko se kotona tai päiväkodissa opittua vai sosiaalisista tilanteista kopiotua?

Me K:n kanssa tässä keskusteltiin tästä asiasta tuossa muutamia viikkoja sitten ulkomaalaisen henkilön kanssa, ja se oli mun mielestä hyvä keskustelu. Se toi esiin omat käyttäytymismallit ja myös muiden tavat.

1) KIITTÄMINEN
Riippuu tietenkin kansalaisuudesta, että miten kiittäminen on opetettu tai miten ne kuuluu maan tapoihin. Meillä kotona on ainakin opetettu kiittämään aikalailla kaikesta. Kiittämään ruoasta, bussikyydistä, kaupan kassalla yms. Joillekkin kiittäminen ei tule luonnostaan tai vaikka se olisi kotona opetettu, ei kiitos- sanaa kuitenkaan sanota ikinä vaikka siihen olisi aihetta. Mun mielestä pitää kiittää AINA. kun siihen on aihetta. Itse olen yrittänyt kiittää aina, kun näen siihen tarvetta. Olkoon se sitten kuinka pieni asia vaan. Plussana siitä saa itselle hyvän mielen ja ehkä hymyn huulille kiitoksen saajalle.

2) ANTEEKSI PYYTÄMINEN
Mun täytyy myötää, että itse en tätä osannut vasta kuin teininä. Vaikka meillä pyydettiin anteeksi jos siihen oli aihetta, niin muhun se ei vain tarttunut. Ensimmäisen kerran pyysin anteeksi meidän mammalta, kun oltiin jotakin riidelty. Tämänkin tein kirjeitse. Sen jälkeen sana anteeksi, on tullut multa aina tarvittaessa. Kaikki ei tätäkään osaa, mikä on todella harmi. Pyytämällä anteeksi voitaisiin estää riitoja ja muita kiusallisia tilanteita.

3) KIELENKÄYTTÖ
Tunnustan! Mie omistan merimiehen suun. Kiroilen ja heitän välillä myös härskiä läppää. Meillä kotona on aina kiroiltu, eli sitä ei ole sensuroitu ja siitä syystä se on tartunut myös meihin kakaroihin. Kun taas K:n perheessä ei kiroilla. Rumin sana, mitä olen siellä kuullut, on hitsi. K kyllä myös kiroilee muuten mutta ei kotonaan tai muun perheen läsnäollessa. Tämä tapa on tarttunut muhunkin, eli en kiroile anopilla tai muualla K:n sukulaisilla. Ymmärrän molempia puolia, mutta itse ehkä olisin lapsuudessa / nuoruudessa suosinut puhdasta kielenkäyttöä, koska silloin olisin myös itse olemaan käyttämättä huonoa kieltä. Edellä mainittua (puhdasta kielenkäyttöä) ei taida kovin paljoa olla olemassa näinä päivinä. Nykyään kuulee jo 1. luokkalaisten ja nuorempien huutavan kirosanoja ja naisten anatomian osia julkisilla paikoilla. Se on aika järkyttävää.

4) YSTÄVÄLLISYYS
Mä yhdistän ystävällisyyden kiusaamattomuuteen. Kiusaamattomuus- siinäpä sukupuuttoon kuollut termi. Itse olin koulukiusattu koko koulu-urani ajan. Koulukiusaus jatkuu edelleen ja mitä nyt on eri medioista kuullut ja nähnyt niin se menee aina vaan pahempaan ja pahempaan suuntaan. Raa'empaan ja fyysisempään mutta ei toki unohdeta sitä henkistä kiusaamista, josta myös aikuiset kärsivät. Kun itse olen ollut kiusattu, olen yrittänyt olla muille ystävällinen koska tiedän minkälaisia tunteita ja minkälaista oloa kiusaaminen tuo tullessaan. Siitä jää arvet, jotka kulkee mukana koko elämän. Jos ei ole ystävällisyyttä, tilalle tulee syrjäytyminen ja masennus. Kenenkään ei pitäisi kokea näitä... OLKAA IHMISET YSTÄVÄLLISIÄ TOISILLENNE!

5) HYVÄKSYMINEN
Vaalea, tumma, keltainen, punainen, lesbo, homo, trans, bi, nainen tai mies. Myö ollaan kaikki ihmisiä, omia persoonia ja jokaisen pitäisi hyväksyä toinen sellasena, kun he ovat. Tiedän, että nyky maailmassa tää on todella vaikeeta, enkä itsekkään tätä aina noudata. Meillä on mamma ja iskä (isäpuoli) sekä myös isoveli sellasia ihmisiä jotka ajattelee, että nainen ja mies on ainut oikea vaihtoehto yms. Sempä takia ihmettelenkin, että minust ja isosiskodarlingista on tullut näin vapaamielisiä ja hyväksyväisiä. Isikin hyväksyi ihmiset sellaisinä kuin olivat. Silloin, kun kerroin olevani bi, isi ei hätkähtänyt mutta mamma taas meni pieneen shokkiin. Hauskaa... Tämä on ehkä se tärkein käyttäytymismalli, mikä pitäisi opettaa kotona niille mamman pikku mussukoille ja välillä myös aikuisille.

Minkälaiset käyttäytymismallit te olette saaneet? Opetatteko lapsillenne joitakin yläpuolella olevia ominaisuuksia, jos opettatte niin miten?


4 kommenttia:

  1. Meitä on kyl aina opetettu kiittämään ja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, mutta mä kun olen sen verran vanhempi noita mun sisaruksia, että niitten suhtautuminen mm. kiittämiseen on jotenkin erilaista. Sisko on vasta nyt myöhemmällä iällä oppinut kiittämään ja loukkaantuu itekkin, jos ei joku kiitä (siis asiassa, jossa oikeesti pitäis kiittää). Mä teitittelen vanhempia ihmisiä, puhun kohteliaasti ja yritän olla mahdollisimman ystävällinen. Se on kyllä ihan kotoota opittu juttu, vaikkei sitä varsinaisesti oo koskaan _opetettu_. Kotona en myöskään kiroile, oikeastaan pelkästään sisarusten ja miehen kuullen :D Miehen kotona (ja mun iskä) taas kiroillaan ja se on heille ihan normaalia. Silti jotenkin vanhempien ja vanhempien ihmisten seurassa en jotenkin kehtaa kirota. Oon varmaan niin kiltti luonteeltani :D Ja tohon hyväksymiseen; mua kiinnostaa ihan hirveesti esim. erilaiset kulttuurit ja käyttäytyminen, seuraan paria trans-sukupuolista Youtubessa jne koska aihealue on hirveen kiinnostava. Eli hyväksyn kaikki sellaisenaan kun ovat, eihän se mun elämästä ole millään tavalla pois! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Nonniih, eli sulla on käyttäytymismallit kohillaan :D.

      Poista
    2. Tai sitte vaan oon vanha ja liian kiltti :D :D

      Poista
    3. - No mielummin niin, että on liian kiltti kuin liian ilkeä :D.

      Poista