torstai 15. helmikuuta 2018

F*R*I*E*N*D*S


Eilen vietettiin Ystävänpäivää. Miksi sitä vietetään vain kerran vuodessa, koska ystävänpäivä on mielestäni joka päivä. Eikö ystävät ansaitse muistamista kuin kerran vuodessa? Anteeksi nyt vain, mutta en ole samaa mieltä.

Mitä on ystävyys?

"Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa." - Aristoteles

Ystävyys on monta asiaa, mutta omasta mielestäni ystävyys on side, joka kestää niin elämän ylämäet kuin alamäet. Jokaisessa ystävyydessä näitä kahta on oltava, tai muuten on jotain vialla. Mikään suhde ei ole täydellinen. Ystävyys on ymmärtämistä, vaikka ei ihan täysin toista ymmärtäisikään. Ystävyys on keskustelua ja kuuntelua. Ystävyys on myös toisen mielipiteen hyväksymistä, vaikka omaisi itse asiasta ihan päinvastaisen mielipiteen. Ystävyyteen kuuluu olla olkapäänä, antaa toisen lohduttautua ja vuodattaa kyyneleet paitaasi. Ystävyys on välimatkatonta, vaikka asuisitte kaukana toisistanne niin ystävyytenne kestää ja pysyy samanlaisena. Ystävyys on huumorintajua, missä voimme nauraa vedet silmissä tyhmille ja kieroutuneille jutuille. Ystävyys on kannustamista ja hurraamista toiselle tärkeässä asiassa. Ystävyys on soittoja sekä viestejä. Ystävyys on mukavaa yhdessäoloa. Mutta ystävyys on ennenkaikkea rakkautta, rakkautta sitä toista ihmistä kohtaan joka tekee elämästäsi paremman vain olemalla siinä. 

Itse en ole se parhain ystävä. Olen aina ollut todella huono pitämään yhteyttä aikalailla kaikkiin, koska olen aina ollut sellainen erakkoluonne, mutta siltikin ystävät ovat mulle kultaakin arvokkaampia. Yritän myös ilmaista sitä. Mulla ei ole ikinä ollut kamalasti ystäviä, ehkä kourallinen niitä todella tärkeitä ja rakkaita. Mie pidän ystävinä heitä, jotka oikeasti arvostaa mua ja mun aikaa. Heitä mie rakastan ja he anstaitsevat aikani. Tuttuja ja kavereita toki on, mutta ystäviä on vain se muutama mahtava yksilö. Välillä on myös tosi huono omatunto siitä, että kuinka huonosti pitää yhteyttä ja näkee ystäviä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että elämä ei anna armoa, aikaa taikka joustavuutta siihen, että nähtäisiin. Jokaisella on oma elämä ja kiireet. Onneksi kuitenkin on olemassa puhelimet, sähköpostit ja kaikenmoiset aplikaatiot joilla voi yhteyttä pitää näkemättäkin. Eihän nuo tietenkään korvaa sitä fyysistä näkemistä ja yhdessäoloa, mutta on parempi kuin ei mitään. Vai mitä olette mieltä? Ihanaa olisi jos ystävyys menisi kuin Sinkkuelämää- nelikolla.

Valentine's Day

No mutta onhan se kiva, että tuo amerikkalainen, siirappinen, kulutusjuhla on rantautunut suomeenkin. Ystävänpäivä on varsinkin pariskunnille jonkinmoinen hekumointijuhla. Amerikassa se ainakin vedetään ihan överiksi. Tosin siellä kaikki vedetään ihan överiksi. Ystävänpäivänä tuodaan ilmapalloja, suklaata, pehmoleluja ja lauletaan serenadeja ikkunan alla. Itse en tuohon niin kamalasti perusta. Onhan se kiva, että jotenkin muistetaan mutta c'mon jotain rotia. Meillä ystävänpäivä meni kuin mikä tahansa arkipäivä. Poikkeuksena se, että sain kukkia ja sitä suklaata. Koska päivän nimi on ystävänpäivä, niin silloin pitäisi enemmän muistaa niitä ystäviä kuin puolisoita. Amerikassa ne sanoo aina, että I married my bestfriend... En mie ainakaan mennyt naimisiin mun parhaan ystävän kanssa. Jos olisin mennyt, eläisin nyt lesbosuhteessa. Missä ei tietenkään ole mitään väärää! Kyllä mä pidän K:ta jonkinmoisena ystävänä, mutta enempi se on mun puoliso. Jaaaaaa, nyt ehkä eksyin hieman aiheesta mutta you know what i mean :). 

Mitenkäs teillä meni Ystävänpäivä?

Muistakaa, ystävät on elämän suola ja, että elämä on paljon parempaa ystävien kera. Kaikille mun rakkaille rakop**seille jotka tätä luette: Mie niin hirmuisesti teistä tykkään, vaikka en sitä joka päivä sanokkaan <3. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti