perjantai 1. kesäkuuta 2018

#blogiperjantai18


Hei ja hyvää 1. blogiperjantaita! Toukokuu on jostain syystä tuntunut todella pitkältä ja uuvuttavalta. Ehkä tuo yllättävän paahtava lämpö on tehnyt tehtävänsä ja vienyt kaiken jaksamisen. Mene ja tiedä. Mutta nyt kuitenkin vuorossa postaus, jossa mietitään, että mitä blogi on antanut mulle. Nämä listaamani asiat ei ole mitenkään järjestyksessä, vaan kirjottelen niitä miten tupsahtavat mieleeni.

Mie aloitin bloggaamisen ihan siitä syystä, että saisin pidettyä jonkinmoista päiväkirjaa. Päiväkirjaa joka on kuitenkin julkinen. Tässä asiassa haastoin itseni tuomaan pään sisältöni päivänvaloon helpottamaan "taakkaani", jos noin voi sanoa. Valmistin itseni niihin ns. paskoihin kommentteihin, mutta niitä ei ole tullut yhtään! Kiitos siitä teille ihanat lukijat. Ajattelin varsinkin silloin, kun kerroin mielenterveysongelmistani, että silloin tulisi jotain paskamyrskyä, mutta ei. 

Tästä päästäänkin ensimmäiseen asiaan siitä, että mitä blogi on mulle antanut. Bloggaus on antanut mulle jonnin verran itseluottamusta ja rohkeutta kertoa asioita julkisesti. Mie oon sulkeutunein ihminen jonka tiedän ja se, että kerron blogissa tosi henkilökohtaisiakin asioita on todella iso asia. Mie oon huono puhumaan kasvotusten, mutta tänne on hyvä kirjoitella niin hyvät kuin huonotkin asiat. Tunnen ehkä jonkinmoista vapauttakin, kun saan tänne purkaa ajatuksia ja kertoilla omasta elämästä. Blogin kautta saan myös esitellä omaa valokuvaus harrastustani, jota en ehkä muuten saisi tuotua näytille.

Mulla on ollut muutamia blogeja, joiden elämä on kuitenkin loppunut lyhyeen. Ehkä lukijoiden puutteesta, kommentoinnin vähyydestä tai omasta innostuneisuuden puutteesta. Tämän blogin kohdalla olen kuitenkin kokenut erilaista innostuneisuutta, vaikka Teija K. on jatkanut täysin samalla radalla kuin edeltäjänsäkin. Toinen asia mitä bloggaus on mulle antanut on siis kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Toki on ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut, että paskat tästä, lopetan, ei tätä kukaan lue yms. mutta olen kuitenkin väistänyt nuo ajatukset ja jatkanut eteenpäin.

Onneksi olen jatkanut eteenpäin, koska ilman blogia en olisi päässyt käsittelemään kolmatta asiaa. Se on yhteistyöt. Aivan mahtavat yhteistyöt eri yritysten kanssa. Iso kiitos kaikille heille, jotka antoivat mahdollisuuden yhteistyöhön! Jotkut ajattelee, että kaupallisten yhteistyöt on suurinta kuraa mitä voi olla (ainakin vlogien kohdalla, en tiedä onko bloggaajilla sama) mutta itse arvostan niitä. Se antaa pienelle bloggajalle (kuten minä) tai isolle mahdollisuuden testata tuotteita ja myös markkinoida arvostamiaan asioita ja yrityksiä. Mikä siinä on niin pahaa? Sehän on vain win win- tilanne sekä bloggaajalle ja yritykselle.

Ehkä kuitenkin tärkein asia mitä bloggaus on antanut on yhteisöllisyys. Meitä bloggaajia yhdistää sellainen tietty side minkä tuntee vain näissä piireissä. Itse pidän facebookissa kahta blogiryhmää ja niiden kautta olen tutustunut aivan mahtaviin blogeihin. Olen myös saanut tuttavia, ja jopa ystäviä blogin kautta. Bloggaajista saa vertaistukea, näkee monia kirjoitustyylejä sekä saa kokea erilaiset näkemykset asioista. Blogin avulla olen myös päässyt sisään mahtavaan yhteisöön KUBLOon, jossa on myös muita bloggaajia sekä vloggaajia. Ilman blogia en tätäkään olisi kokenut.

Elikkäs jos nyt ynnätään postaus, niin paljon on blogi antanut ja toivottavasti paljon vielä antaakin. Kokemuksia, kohtaamisia, yhteistöitä ja yhteyksiä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin uusin ideoin ja kehittyneimmin ottein!

Kiitos kaikille ihanille, jotka lukee blogiani ja seuraavat someissa! <3


2 kommenttia:

  1. Vau Teija, mahtavaa: olipas ihan mieletön kiteytys bloggaamisen hyvistä ja rehellisesti myös nurjistakin puolista. Uskon, että kaikki, jotka bloggaavat, jakavat kanssasi esimerkiksi ajan vähyyden ja riittämättömyyden tunteen. Ehkä niistä ei pääse koskaan täysin eroon.

    Vaikka itse puhun ennen kaikkea tavoitteellisesta bloggaamisesta (joka poikkeaa harrastuksena pidetystä päiväkirjamaisesta blogista siinä, että omalla kirjoittamisella/bloggaamisella on selkeä päämäärä, ja leensä se liittyy ammatillisiin tavoitteisiin ja markkinointiin, oman osaamisen esiintuomiseen), taputan silti käsiäni yhteen jokaisen harrastusblogin kohdalla.

    Kirjoittaminen on erinomainen harrastus itsessään ja blogi mahdollistaa myö sen. Jos muistaa vielä pitää rimaa harrastusblogin kohdalla tarpeeksi matalalla, ei vertaa itseään muihin (eikä varsinkaan tavoitteellisesti bloggaaviin), eikä pety, jos ei yllä samaan kuin muut, bloggaaminen on palkitseva ja antava harrastus. Käy niin kuin sinulle on käynyt.

    Sillä kirjoittaminen jäsentää omia ajatuksia, ja sen avulla oppii uutta itsestään.

    Bloggaamisen iloa Teija! Iloista, että osallistut ensimmäisen Blogiperjantain viettoon <3!

    VastaaPoista