keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Päivittelyä tunkkaisuuteen


Näin heti alkuun pahoittelen kuvien laatua. Ne on otettu kännykällä, jolla ei sitä järjestelmäkameran laatua saa.

TÄSSÄ postauksessa kerroin, kuinka liialla tavaralla ei vain yksinkertaisesti tee mitään. Nyt on tullut aika päivittää se, että ollaanko saatu mitään aikaiseksi.

Meillä tai aikalailla mulla meni (taas kerran) hermo siihen, että kaikki paikat on täynnä tavaraa eikä mitään löydä. Noh, päätin aloittaa tämänkertaisen urakan keittiöstä sekä kylppäristä. Kyllähän sitä edistystä on tapahtunut, mutta ei hirmuisesti. Sanotaan, että tällä hetkellä tarpeeksi näissä kohteissa. 

Astellaan sitten keittiöön.

Keittiön maustekaappi oli yksi murheenkryyni. Oli mausteita, joista melkeenpä puolet oli käyttämättömiä sekä vain keräsi pölyä. Juuri eilen sanoin K:lle, että onhan se idea värikkäästä ja isosta maustekaapin sisällöstä ihana, mutta ikävä realiteetti on vain se, että me ei käytetä kuin muutamaa tiettyä maustetta. Leipomiseen on toki omat mutta perus ruoanlaitossa käytetyt mausteet voi laskea yhdellä kädellä. Tässä lopputulema. Ei nyt aivan järjettömästi pienentynyt valikoima, mutta viisi purkkia on nyt historiaa. Kaappi on ulkonäöllisesti siistimpi sekä maustepurkit jonkinmoisessa järjestyksessä. Itse tykkään tästä raikkaasta tyylistä ja siitä, että nyt on vain ne tarpeelliset mausteet käytettävissä. Lisäksi tein listan kaikista mausteista mitä meillä on. Laitoin myös parasta ennen- päiväykset, jotta tiedän milloin mikäkin on hyvää. Täytyy myöntää, että ostin uudet mausteet purkkeihin, koska halusin olla varma ettei mitään vanhaa ole. Kutsukaa tyhmäksi, mutta tälläistä on elämä "vanhat  elintarvikkeet"- pelon kanssa. 


Hypätäänpäs sitten kylpyhuoneen puolella.


Pyyhekaappi oli myös kaaoksen vallassa. Ovi ei mennyt kunnolla kiinni ja hyllyt repeilivät liitoksistaan. Ylimääräisiä pyyhkeitä oli niin suihku-, käsi- ja keittiöpyyhkeiden puolella. Lopputulema ei nyt niin kamalasti eroa alkuperäisestä. Hieman siistimpi ja ns. ilmavampi lopputulos. Tykkään pitää kaapissa samaa sarjaa olevat pyyhkeet. Tämä pitänee paikkansa aikalailla joka asiassa. Inhoan sellaista sekalaista kokoelmaa, missä mikään ei sovi yhteen. 

Kylpyhuoneessa on vielä taklaamatta puhdistusaine- osio, jolle ei olla tehty mitään. Ensin pitää käyttää loppuun ne, joita on lirut jäljellä ja sitten katsotaan, että mitä pidetään ja mitä annetaan pois. 

Mihin me sitten laitettiin kaikki ylimääräiset pyyhkeet ja mausteet?

Mie soitin Riihimäellä sijaitsevaan Onnentassuun ja kysyin, että ottasivatko he lahjotuksena puhtaita ja ehjiä pyyhkeitä. Vastaus oli myöntävä.Onnentassu on siis eläinsuojelikeskus, jossa toimii myös lemmikkihotelli. Lisäksi Onnentassuun lähti myös ylimääräisiä pussilakanoita ja tavallisia lakanoita. Käytiin myös ostamassa 7kg kissan kuivanappuloita ja monta tölkkiä ruokaa. Mikä parasta, päästiin myös katsomaan turvakodin kotia odottavia kissoja. Mitä söpöstyksiä! Jos mahdollista, niin lahjottakaa ylimääräiset, ehjät, puhtaat ja siistit pyyhkeet / lakanat eläinsuojelukeskuksille, koska siellä tälläisistä on pulaa.

Ylimääräiset ja kaapissa lojuneet mausteet menivät meidän naapurille ja purkeissa olleet roskiin. Niitä en ruvennut pussittamaan. 

Olen tyytyväinen siihen, mitä saatiin aikaiseksi. Mutta vielä on savottaa jäljllä. Meidän infrapunasauna on TÄYNNÄ tavaraa, mitkä odottavat kirpparille pääsyä.










maanantai 4. helmikuuta 2019

Kuolema

"Syntymästä alkavassa ihmisen elämänkierrossa kuolema on elämän välitön jatke."

Kuolema.  Mitä siitä voi sanoa? Kamala asia, joka ei tuo kuin surua ja ajatuksen siitä ettei näe rakkaintaan enää ikinä. Ei saa koskettaa, eikä kuulla tuttua ääntä. Yhtenä hetkenä olet siinä ja seuraavassa et. Älyntöntä.

Tämä maanantai alkoi suru-uutisella sillä mäkihyppääjä sekä suuri legenda, Matti Nykänen on kuollut. Pysäyttävä, mahasta vihlaiseva, sekä ehkä jopa pienen shokin aiheuttava uutinen. Miksi?

En tuntenut koko ihmistä. En henkilökohtaisella tai millään muullakaan tasolla. Ainoastaan urheilun- sekä julkisuuden kautta. Muistan kuinka pienestä tytöstä asti olen katsonut mäkihyppyä ja siinä suurimmassa osassa oli Matti Nykänen. Moninkertainen olympiamitalisti ja suomen- sekä maailmanmestari. Kun puhutaan mäkihypystä, ei voi olla puhumatta matista. Mitä tulee julkisuuteen, se ei ollut matille armollinen. Toki itse miehessä oli myös suurin syy, mutta ihminen on erehtyväinen. Jos et itse ole täydellinen, niin mikä olet arvostelemaan muita?

Matin ura oli ilmiömäinen. Se tulee selväksi tästä ohjelmasta.


Miksi tuiki tuntemattoman ihmisen kuolema tuntuu niin pahalta? 

Soitin meidän äidille, joka on seurannut urheilua vielä kauemmin kuin minä. Uutinen aiheutti hänessä samanlaisen reaktion kuin minussa, vähän jopa isomman. Kuulin puhelun aikana kuinka äidin ääni alkoi hieman värisemään, kun hän luki uutisen tv:stä. Äiti on todella tunteellinen, joten en ihmettelisi jos hän laamantuisi koko päiväksi. Tätä kirjoittaessani katson tv2- kanavalta matista kertovaa haastatteluohjelmaa, niin kyllä itsellekin tulee pala kurkkuun ja tippa silmään. 

Kuolema on ollut omilla hartijoilla mukana muutaman vuoden, ja siihen liittyvät uutiset satuttavat edelleen. Itse rinnastan uutiset isin kuolemaan. Rinnastan siihen myös reaktioni. Ainoa ero tässä on, että silloin en itkenyt, en edes hautajaisissa mutta nyt on kyyneleet herkässä. Itken silloiset itkuni tässä hetkessä. Kyyneleet eivät ole huono asia. Ne ovat tunteita sekä raktioita, jotka pitää saada ulos.

Maria Veitolan sanoin: Lepää rauhassa legenda, suomalaisten sydänten sulattaja ja vertaistuki, mäkikotka, herkkä sielu Matti Nykänen.

Matti Nykänen ansaitsee kaiken arvostuksen, palkinnot ja maininnat. Suuri urheilija, esikuva ja tunteellinen mies. Lepää rauhassa, sinä sankari.

ELÄMÄ ON LAIFFII.